Viimeiset pingviinit
Arktisten ja antarktisten seutujen valokuvaaja Risto Raunio on valokuvannut monien eksoottisten luontomatkojensa ohessa paljon myös eri pingviinilajien elämää. Nyt hän havahtui, että miltei kaikki lajit on tullut kuvattua. Aluksi se ei ollut tavoitteena – ei edes haaveena, mutta miten näin pääsi käymään?
Alkuräjähdys tapahtui tavallisella turistimatkalla Etelämantereelle joulukuussa 2010. Silloin linssin eteen osuivat Antarktiksen niemimaan vakioasukkaat eli jää-, myssy- ja valkokulmapingviini. Ensikohtaaminen näiden lentokyvyttömien lintujen kanssa oli mieliin painuva.
Matkalla Galapagossaarille vuonna 2013 etsimeen tarttui aivan sattumalta erittäin uhanalainen ja kooltaan maailman toiseksi pienin pingviini eli galapagosinpingviini. Uuden Seelannin ja vuonopingviinin vuoro oli vuonna 2015.
Valkokulmapingviini, elinvoimainen
Keisaripingviinin poikanen, silmälläpidettävä
Jääpingviini, elinvoimainen
Kuningaspingviini, elinvoimainen
Vasta eksoottiset matkat Falklandinsaarille vuosina 2016 ja 2018 sekä edelleen Etelä-Georgiaan – aivan uskomattomaan luontokohteeseen, kohottivat mielenkiintoa. Uusina lajeina tulivat vastaan kuningas-, patagonian-, kalliotöyhtö-, kultatöyhtö- sekä alueen satunnainen vierailija pitkätöyhtöpingviini. Nyt kuvattuna olikin jo yli puolet koko maailman pingviinilajeista. Tuli aika selvittää mistä ne loput löytyvät.
Koska Risto on profiloitunut kylmien seutujen kuvaajana, mahdollisuus matkustaa Etelämantereen jäätikölle joulukuussa 2021 tuntui äärimmäisen kiinnostavalta sekä koronapandemian jälkeen aivan uskomattomalta. Tuomisina kotiin tuli tuhansia kuvia keisaripingviinistä. Ainutlaatuisuudessaan matka ylitti jopa MTV:n uutiskynnyksen.
Vuoden 2023 alussa tapahtunut yli kuukauden mittainen tutkimusmatka Rossinmerelle oli ensimmäinen tavoitehakuinen pingviinimatka. Luvassa olivat harvinaiset ja vaikeasti tavoitettavat keltasilmä-, snaressaarten- ja maquarienpingviinisekä sinipingviini – lajeista pienin. Muutamien muiden tuttujen lajien ohella nekin löytyivät.
Keisaripingviini
Tämä monipalkittu kuva keisaripingviinien ruokintahetkestä on kuvattu Antarktiksen jäätiköllä kymmenien kilometrien päässä sulan merialueen rajasta. Keisaripingviini munii yhden munan, ja vain noin joka kolmas nuori pingviini selviytyy aikuiseksi.
Uusi lajimääritys yllätti
Australian etelärannikolla sekä Tasmaniassa pesiviä sinipingviinejä on pidetty yhtenä sinipingviinin (Eudyptula minor) alalajina. Vuonna 2016 se luokiteltiin geneettisesti omaksi lajikseen Eudyptula novaehollandiae, joten puuttuvien lajien lukumäärä lisääntyi yhdellä.
Toinen matka Etelä-Georgiaan syksyllä 2023 koukkasi aluksi parille Chilen länsirannikon saarelle. Löytyi perunpingviini sekä toki myös kaikki ennestään tutut etelägeorgialaiset lajit. Talvella 2024 oli vuorossa tavallinen perhematka Etelä-Afrikkaan, mistä äärimmäisen uhanalainen eteläafrikanpingviini löytyi ihan turistinähtävyytenä Kapkaupungista.
Loppu on onnesta kiinni
Entä ne viimeiset pingviinit? Uusi matka Uuteen Seelantiin sekä sen itäisille pikkusaarille alkaa pian. Eteläsaaren itärannalla pesii pieni joukko australiansinipingviinejä ilmeisesti ihan helposti saavutettavissa. Mutta pystytöyhtöpingviini! Se pesii ainoastaan kaukaisilla Antipodi- ja Bounty-saarilla satojen kilometrien päässä Eteläsaaresta kaakkoon. Rantautuminen näille asumattomille, tiukasti suojelluille saarille on kielletty. Kumiveneseikkailu rantojen lomassa on ainoa oljenkorsi niiden löytämiseen – kunhan sää ja avomereltä rannoille vyöryvät mainingit sen onnekkaasti sallivat.
Onko lista tyhjä jouluun mennessä? Onko 14 vuoden jälkeen koko 19 lintulajin paketti koossa? Sitä odotellessa voit käydä ihastelemassa näitä hurmaavia ilmastonmuutoksen uhreja täältä.
